sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Sotimista Sippolan seudulla

Loppuuko Kouvola Uttiin?

Viime maanantaina Kouvolan Sanomissa toimittaja Juha Eerikäisen jutun yhteydessä oli kartta, jossa Kaipiaisten kohdalle oli kirjoitettu Utti ja Kaipiaista ei sitten minnekään. Naureskelimme täällä Sippolassa, että onkohan uusi kotikaupunki vähän ylivoimaisen suuri asemakylän ympyröihin tottuneelle toimittajalle kun tollalailla lipsahti.

Kouluaikanani oli sanonta: Ulkomaille Uttiin, kaukomaille Kaipiaisiin ja Saaramaalla on maailmanloppu. Jos Saaramaan saunan nurkan takaa sormella koitti, niin siellä oli tyhjää vaan.

Sippolan ja Kaipiaisten seudun sotilaskohteista:


Tänä aamuna Kouvolan Sanomia lukiessani alkoi kuitenkin tosissaan keljuttamaan. Kulttuuritoimittaja Pirjo Palorannan sotilaskaupunkijutussa oli taas kartta, josta Kaipiaisten ja Sippolan osuutena loisti tyhjä neljännes. Muualle oli kyllä asioita laitettu Savitaipaleen puolella olevaa Järvitaipaleen linnaketta myöten.

Liikkalan linnake kuuluu samaan 1780- ja 1790-lukujen vaihteessa Marsalkka Suvorovin johdolla rakennettuun linnakeketjuun kuin Utti ja Järvitaipalekin. Asiaan voi tutustua Museoviraston sivuilla nettiosoitteessa www.fort.fi tai kirjoittamalla vain googleen "Liikkalan linnake".

Ruotsin kuningas Kustaa III:nnen sotatoimiin 1788-1790 kuuluvat Sippolan seudulla Liikkalan taistelu, Kaipiaisten taistelu, Sippolan taistelu ja muut pienemmät kahakat. Kohta Liikkalan taistelun 3.7.1789 jälkeen eli 6.7.1789 Kustaa III vieraili Sippolan hovissa Johan von Daehnin ja hänen puolisonsa Katarinan vieraina.

Edellä mainittujen sotien alkuvaiheessa kirjoitettiin 9.8.1788 Liikkalan nootti ja sen jälkeen 12.8.1788 Anjalan liittokirja. Liikkalan noottikirjettä kuriirina Pietariin vienyt majuri Johan A Jägerhorn oli Venäjälle siirtyneen itsenäisyysmiehen Yrjö Maunu Sprengtportenin tavoin Sippolan hovissa usein nähty vieras. Sippolan hovin silloinen isäntä hovineuvos Johan von Daehn oli yhteyksissä Venäjän hallitukseen. Kirjeenvaihdosta selviää, että Johan von Daehn suunnitteli jopa sellaista vallankaappausta, jossa Suomi Venäjän avulla irroitettaisiin Ruotsista.

Asioista löytyy tietoa mm. Kirsti Sirasteen toimittamista ja Koti-Sippola ry:n kustantamista Koti-Sippola, von Daehnit ja Sippolan hovi sekä Koti-Sippola II -kirjoista. Kaikkia kirjoja on ostettavissa mm. allekirjoittaneelta.

Vakinaista sotaväkeä Sippolan alueella on ollut sijoitettuna vain Liikkalaan. Vuodesta 1745 lähtien Venäjä sijoitti Liikkalaan noin 170 miestä leiriin sekä kyläläisten asumuksiin. Kustaa III taistelujen ja Liikkalan nootin aikana leirissä oleili lyhyen aikaa vuorostaan Ruotsi-Suomen sotajoukot v 1789. Myös kuninkaan päämaja oli silloin kaksi viikkoa Liikkalassa.

Vuosina 1804 - 1808 venäläiset rakensivat Liikkalaan kasarmit noin 170 miehelle. Vahvuuteen kuului lisäksi 4 kasakkaa, 1 upseeri, korpraalikunta, välskäri ja rummunlyöjä. Kasarmit purettiin 1835.

Liikkalan osalta löytyy tietoa mm. Laila Sepän toimittamasta Liikkalan kyläkirjasta ja Kirsti Hellgrenin toimittamasta Sippolan historiasta

Muuta sotimiseen liittyvää:

Suoranaisesti sotatapahtumiin ei liity Venäjän keisarin tsaari Aleksanteri I:sen yöpyminen Sippolan hovissa 7.6.1803 kiertomatkallan Vanhassa Suomessa. Vai oliko sekin jo vuonna 1808 alkaneen Suomen sodan valmisteluja. Suomen sodassahan Venäjä valloitti koko Suomen, mutta samalla muodostettiin Suomen suurruhtinaskunta, jolla oli laaja itsehallinto. Mainittakoon, että Suomi sai Venäjän vallan aikana myös oman rahan, markan v 1860. Nyt EU-aikana ei ole enää sitäkään.

Suomen sodan aikana Sippolassa ei taisteluita käyty niinkuin ei suurimmassa osassa uutta Kouvolaa, koska Kymijoen itäpuoli oli silloin jo Vanhaa Suomea ja valmiiksi Venäjän puolella.

Isonviha 1700-luvun alkupuolella ohitti Sippolan taisteluitta, mutta Sippolan siviiliväestö oli silloin ahdingossa Pietari Suuren joukkojen kanssa niinkuin siviiliväestö muuallakin Suomessa. Pelastaakseen kappelinsa kellon vuonna 1713 sippolalaiset upottivat sen perimätiedon mukaan läheiseen Kirkkolammiin, mistä sitä ei etsinnöistä huolimatta ole vieläkään löydetty.

Hattujen sodan eli pikkuvihan jälkeen 1743 koko Kymijoen itäpuoli eli suurin osa uutta Kouvolaa jäi vuonna 1721 syntyneen Vanhan Suomen puolelle. Se oli sellainen osa Venäjää, jossa oli kuitenkin Ruotsinvallan aikainen lainsäädäntö ja hallintojärjestelmä. Kun ruotsalaiset virkamiehet vetäytyivät Ruotsin puolelle otettiin tilalle esim. Baltian saksalaisia virkamiehiä. Baltian saksalaisia olivat myös Sippolan hovia yli 100 vuotta isännöineet von Daehnit.

Nykyistä huoltorykmenttiä vastasi entisaikaan ratsutilalliset. Sippolan alueella on ollut paljon ratsutiloja Ruotsinvallan aikana. Vanhan Suomen aikana Venäjän sotaväen pakko-otot alkoivat 1700-luvun lopussa.

Sotateollisuutta oli Turpaan ruutitehdas, joka tuli kuuluisaksi Turpaan pamauksesta. Tehdas nimittäin räjähti 19.5.1890. Ihmeen kaupalla kaikki työntekijät säilyivät hengissä. Syynä saattoi olla ruokatauon aika ja se, että suurimmat ruutivarastot pystyttiin varjelemaan syttymiseltä.

Uudemmasta sotahistoriasta Sippolan seudulla:

Antti Sepän toimittamasta Savero-kirjasta ilmenee, että Haukkasuolla on ollut yli 1.000 hevosen kotihevosvarikko talvisodan joulukuusta vuoden 1940 syksyyn. Saveron punaisella tuvalla oli talvisodan aikana ja vielä sen jälkeenkin yhteensä 12 englantilaista vapaaehtoista majoituksessa.

Maaseutua koskee mm. sodanaikainen ilmavalvontatoiminta, desanttijahdit ja eri puolille Sippolan seutuakin alasammutut venäläiset pommikoneet ja hävittäjät.

Nykyisin Sippolan seudulla ei ole varuskuntia eikä onneksi taistelujakaan ole käyty. Sotaharjoitusalueena Sippola on kuitenkin ollut monet kerrat. Suuri harjoitus oli 1990-luvulla kun komentokeskus oli Sippolassa. Komentokeskukseen sai tutustua kuulema Naton kenraali, mutta Venäjän sotilasarvoltaan alempi edustaja ei. Muistuu mieleen mm. panssarivaunujen hyökkäys Haminasta ratapohjaa pitkin Liikkalan ja Ruotilan pelloille sekä helikopterien maihinlasku Lankkuaholle.

Kouvolan sotilaskaupunkikirjaan Sippolan ja Kaipiaisten seudun osuus vielä varmaankin ehtii mukaan. Teokseen olisi tosiaan tulossa ylenmäärin asiaa. Vanha sotahistoria on osaksi myös tutkimatta.

Kouvolan Sanomat sen sijaan voisi kuitata karttalipsauksensa muutamalla jutulla kaupungin kaakkois-ja itäosista.

Ei kommentteja: